Seitsemän tunnin koulutuspäivä takana. Koulutus oli hyvä ja mielenkiintoinen.

Mutta se kirottu selkä ei viihtynyt koulunpenkillä olo on kuin lumilingon alle jäänellä.  Eli siis koskee hulluna. Varustauduin jo aamulla tukiliiviivillä, (lempinimi Tuksu) ja ylimääräisyllä lääkkeellä. Tiedän ettei tabua kannata ottaa varmuuduen vuoksi, mutta hyvä kun otin, sillä jo tunnin istumisen jälkeen alkoi inha jomotus.  Huominen pitää vielä töitä tehdä sitten on melkein viikon tauko.  15 tunnin työvikko tuntuu aivan riittävältä minulle.  Vaikka se onkin vähän, olen niin onnellinen, että ylipäätään pystyn töihin.

Työntekeminen lisää itseluottamusta ja parantaa mieltä. Kun ei ole aivan kokonaan yhteiskunnan elätti. Toki saan edelleen palkan ohella tukia mutta. Itse tienattu raha on aina makeampaa kuin karvas kelan "karkki".