Pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä etukäteen...

Nyt on kolme työviikkoa takana päin. Selkä on voinut yllättävän hyvin. Tuksu( Tukiliivi) on ollut töissä aina päällä, paitsi perjantaina jolloin se unohtui keittiön tuolille.

Sain ensimmäisen Tuksun sen hetkisen kotikaupunkini keskus sairaalan apuväline yksiköstä vuonna 2005, jolloin kipuni alkoiovat.  Tuksu oli minulla aluksi kaksi viikkoa lainassa, jonka aikana selvitettiin onko Tuksusta minulle hyötyä. Ja olihan siitä. Niimpä saina viralliseti ensimmäisen oman tukiliivin. Käytin tukiliiviä silloin öisin. Ja joskus päivällä pahoissa kipukohtauksissa.  Mutta Tukiliivit eivät ole ikuisia ja niimpä minun oli todettava että, venyt ja muotonsa menettänyt Tukiliivi on tullut tiensä päähän. Onneksi minulla oli aika neurologille. Näytin hänelle Tuksu reuhkaani ja minulle myönnettiin uusi tuksu. Tuolloin opiskelin ja asuin toisessa kaupungissa. Koska en pystymyt noutamaan uutta Tuksua itse, se lähetettiin  minulle. Se oli todella hyvää palvelua.  Sain siis uuden Tuksun vuonna 2007.

Opiskeluni päättyivät samana vuonna ja tein vaikean päätösen jäädä pysyvästi opiskelu kaupunkiinni. Se tarkoitti myös että minun oli hyvästeltävä Keskus sairaala ja sen hyvä palvelu ja tutustutua yliopistolliseen sairaalaan joka täällä on. 

Selkäkipuni pahenivat ja niin myös tukiliivin käyttökin. Oli aikoja jolloin Tuksu oli päällä kokoajan kellonympäri. Ja tottakai tukiliivi kului käytössä. Minulle on kerrottu kaikki tukiliivin käytön huonotpuoletkin, joita jokainen lääkäri toisti vuorollaan. Aina sai kuulla saman saarnan. 

Kolmatta tukiliiviä kinusin usealta taholta.  Näytin hajonnutta entistä tukiliiviä ja perustelin sen tärkeyttä minulle. Niimpä ostin itselleni Instrusta uudenTuksun numero3 helmikuussa 2009. Tämäkään ei ollut ikuinen niimpä  Viime kesänä 2010  menin respectalle ja ostin  Tuksun numero4. Nykyinen tuksuni on leveämpi ja jämäkämpi kuin edeltäjänsä. Nyt onneksi en ole enää riippuvainen tukiliivistä. Käytän sitä nykään vain kun tiedän altistavani selän ylimääräiselle rasitukselle. Pitkä istuminen, työ tai muulle tekijälle.

 

 

Tilasin netistä itselleni paidan. Kivussani on se huono puoli, että se ei näy edes kuvantamis menetelmin. Joten oli keksittävä jotain muuta.  Netissä on verkkokauppa jossa saa itse suunnitella paidan alusta lopuun. Ja tämmöin oli lopputulos. Painatus on paidan selkäpuolella tottakai.

Keskiviikkona oli taas työpäivä. Ja kuten ennustin selkä oli kipeä. Tuntui kun selkä olisi jumahtanut jotenkin. Liikkuvuus huononi ja muutenkin tuntui kuin joku olisi käynyt teho-liiman kanssa liimamassa rangan välilevyt yhteen.  Illalla olisi ollut vielä chi-ball tunti mutta skippasin sen ihan suosiolla.  Venyttelin sitten täällä kotona ja otin päiväunet.

Chi-ball on aivan ihana liikuntamuoto. Minä olen saannut siitä todella paljon liikkuvutta selkääni. Joka on aina plussaa. Kipuihin chi-ball ei ole auttanutt. Tosin chi-ball on tuonut helpotusta monille muille kroonisen kivun kanssa kärsiville. 

Tänään oli siis   Bad Back Day (BBD) silloin minun ei kannata millään tavalla rasittaa selkää. Tosin chi-ballin talvi ohjelma keskittyy enmmän kehonhallintaan ja rentoutukseen, toisin kuin kesällä. Joten se ei kai olisi ollut niin kamalaa.

Mutta nyt kävi näin että Päiväunet veivät voiton!

Nyt pitää kyllä mennä nukkumaan. Päiväunien takia nukkumaan meno venähti, mutta se ei haittaa koska aamulla ei tarvitse mennä töihin.

Seitsemän tunnin koulutuspäivä takana. Koulutus oli hyvä ja mielenkiintoinen.

Mutta se kirottu selkä ei viihtynyt koulunpenkillä olo on kuin lumilingon alle jäänellä.  Eli siis koskee hulluna. Varustauduin jo aamulla tukiliiviivillä, (lempinimi Tuksu) ja ylimääräisyllä lääkkeellä. Tiedän ettei tabua kannata ottaa varmuuduen vuoksi, mutta hyvä kun otin, sillä jo tunnin istumisen jälkeen alkoi inha jomotus.  Huominen pitää vielä töitä tehdä sitten on melkein viikon tauko.  15 tunnin työvikko tuntuu aivan riittävältä minulle.  Vaikka se onkin vähän, olen niin onnellinen, että ylipäätään pystyn töihin.

Työntekeminen lisää itseluottamusta ja parantaa mieltä. Kun ei ole aivan kokonaan yhteiskunnan elätti. Toki saan edelleen palkan ohella tukia mutta. Itse tienattu raha on aina makeampaa kuin karvas kelan "karkki".

Tänään oli sitten ensimmäinnen työpäivä vuoteen. Nyt saa kyllä "sairaana" olo riittää. Tuntui kun ei olisi ollut niin pitkään poissa. Minut otettiin tosi hyvin vastaan. Kiitos työkavereille. 

Vaikka tein vain neljän tunnin päivän olo on silti  väsynyt. Selkä ei onneksi ole sen erityisemmän kipeä , verrattuna normaallin kipuuni.  Ja kaiken lisäksiki en tarvinnut selälle tukiliiviä  päivän aikana. Se on iso JEE. En edes muista milloin olisin viimeksi ollut töissä ilman tukiliiviä.

Jalat on  tosin nyt kipeät mutta se johtuu kun tekee seisoma työtä. Ei auta kuin iskeä tassut taivasta kohden... Huomenna on kurssipäivä joten pitäisi pysyä istumaan luennolla ja saamaan lisäkoulutusta. Normaalisti selkä ei pidä pitkistä istumis sessioista joten keskiviikkona selkä on varmaan tosi kipee... Täytyy vain toivoa, että tuolit on huomisessa koulutuspäivässä siedettävät ja pakata se tukiliivi mukaan tai sitten pukea se suoraan päälle.